Sekalaista Kiinasta

Tekstin julkaiseminenkin on aiheuttanut niin paljon hankaluuksia, etta monet kerrat on tehnyt mieli heittaa tietokone seinaan. Nettiyhteydet toimii miten sattuu: toissa silloin talloin, hotellilla ei nykyaan enaa ollenkaan. Lisaksi blogin julkaisemiseen tarvitaan erillinen Kiinan blokkaukset kiertava ohjelma, joka sekin toimii silloin kun sattuu toimimaan. Mutta siis..

Ensimmäisen Pekingissa vietetyn viikonlopun jalkeen fiilikset melko sekalaiset enka ole oikein saanut kuvaa mistään tietystä aiheesta, jonka ympäriltä kirjoittaa. En vielakaan osaa paattaa mita mielta oikeastaan olen Pekingista ja Kiinasta. En voi sanoa etten viihtyisi taalla lainkaan, mutten myoskaan pida Pekingia ainakaan viela yhtena parhaista paikoista, jossa olen vieraillut tai asunut. Useat pienet tai vähän isommat asiat ihmetyttää, ärsyttää ja jopa suututtaa. Miksi eläintarhassa pidetään jääkarhua ”näytillä” +35 asteen helteellä? Mitä tapahtuu koiranpennuille, joita myydään pahvilaatikoista metroasemalla? Miksi kansainvälinen sosiaalinen media blokataan ja miksei kukaan tee mitään asialle? Miksi hinnat on niin korkeat, ettei köyhemmillä tai edes keskituloisilla paikallisilla ole varaa tuskin mihinkään VAI tuunko mä vaan huijatuksi joka ainoassa paikassa (hyvin todennakoista jälkimmäinenkin)? Pakko opetella paremmaksi tinkijaksi. Ja aarg#¤! miksei hotellin nettiyhteys toimi, että saisin tekstit julkaistua reaaliaikaisesti (…täytyy odottaa töihin ja työkoneelle pääsyä)!

1. Eläimet

Viikonloppuna kävin ensinnäkin Pekingin eläintarhassa, koska halusin toteuttaa To-Do listani 11-kohdan: nähdä pandavauvan. Nallepentuja ei eläintarhassa näkynyt, mutta kaksi täysikasvuista pandaa oli näytillä. Söpöjä ja ihania, mutta voi niin surullisen ja apaattisen näköisiä..

Yksi eläintarhan asukeista oli jääkarhu. Odotin jääkarhun olevan tilassa, joka on edes jossain määrin saatettu vastaamaan sen luonnollista elinympäristöä. Tämä nalle oli kuitenkin lasi- ja sementtiseinällä aidatussa tilassa +35 asteen helteessä. Uintimahdollisuus sentään oli ja sitä tämä jääkarhu käyttikin hyväkseen.

Toinen sydäntä riipaiseva näky oli metroasemalla (muiden kojumyyjien seassa) myynnissä olleet koiranpennut. Osan ajasta nämä suloiset vipeltäjät leikkivät vapaana myyjän jaloissa, osan ajasta nukkuivat pienissä pahvilaatikoissa. En voi olla pohtimatta mitä näille pennuille tapahtuu? Hylätäänkö haukut kadulle, ellei niitä kukaan osta? Tai kasvatetaanko ne ruuaksi...

                                                                   

2. Sananvapaus

Tiedonvälityksen sensuuri on kummastuttanut itseäni alusta lähtien eikä varsinaisesti liity nimenomaan viikonlopun tapahtumiin. Kiinassa valtio sääntelee tarkasti kansalaisten saatavilla olevaa tietoa. Esimerkiksi facebookin, twitterin ja usean blogisivuston (käyttämäni blogspot.com mukaan lukien) käyttö on kielletty ja perinteisen uutisoinnin sisältö on tiukasti valtion hallinnassa. En voi muuta kuin ihmetellä: eikö asialle voi tehdä mitään?

Nämä kiellot on tosin mahdollista kiertää ”huijaamalla” nettipalvelin uskomaan, että netin käyttäjä on toisessa maassa, jolloin kiellot eivät päde. Tällainen ohjelma on mahdollista ladata jopa ilmaiseksi, mutta varmastikaan valtaosalla väestöstä ei ole tietoa ohjelman olemassa olosta saati

sen lataamismahdollisuuksista. Yleensä toki (tunnollisena lakiopiskelijana :D ) noudatan lakeja ja sääntöjä, mutta järjettömät säännöthän on tehty rikottaviksi.