Ajatuksia aamuyöstä

Aamuista maisemaa klo 6.22.

Kello näyttää 04.06 enkä millään saa unta niin kaipa sitä voisi ajan kulukseen kirjoittaa jotain. Oon saanut harjoittelijoiden keskuudessa jylläävän flunssaviruksen ja olo on sen mukainen, että saatan olla aamulla virallisesti kipeänä ja ottaa sairaslomaa jos vaikka tauti menisi vähän nopeammin ohi enkä tartuttaisi loppujakin toimiston väestä… Mutta mitähän sitä olisi mielessä näin aamuyöstä muuta kuin tukkoinen nenä ja jomottava pääkipu?

Kiinalaisia salmiakin makuisia kurkkupastilleja! Kiinalainen kämppikseni kertoi näiden olemassaolosta kun sai maistaa omaa lemppariani Fazerin Supesalmiakkia - ei tykännyt :D

Liikennepoliisi työssään työmatkallani. Jokapäiväinen näky.

Alusta alkaen olen kummastellut Pekingin liikennekulttuuria. Autoilijat selvästikin hallitsevat liikennettä ja jalankulkijoiden tehtävä on parhaansa mukaan väistellä. Suojateillä ei ole mitään virkaa ja autoilijat tuuttailevat suojatietä ylittäville kävelijöille, jotteivät joutuisi pysähtymään. Kävelijöiden vihreä liikennevalohan normaalisti tarkoittaa, että tien voi ylittää suhteellisen turvallisesti. Noh – täällä autoilija päästää vihreillä valoilla suojatietä ylittävän kävelijän ylittämään tien – ellei sitten auto satu olla kääntymässä oikealle tai vasemmalle tai ajamassa suoraan tai ole musta mersu tai taksi… En tiedä tarkasti Kiinan liikennesääntöjä ja milloin kelläkin on etuajo ja –kävelyoikeus, mutta olen oppinut että kävelijöiden vihreän liikevalon normaalimerkityksen saa täällä unohtaa. Kunhan tämän tiedostaa on liikenne kuitenkin melko hyvin hahmotettavaa ja melkeinpä turvallistakin. Lisäksi paikallisia seuraamalla pääsee jo pitkälle.

  

Metrolla liikkumisen pitäisi ainakin olla turvallista kun matkustajien laukut läpivalaistaan aina ennen metrotunneliin pääsyä. Usein myös juomapullot tarkastetaan pyytämällä matkustaja juomaan pullosta, jotta voidaan varmistua siitä, ettei pulloissa kuljeteta räjähtäviä nesteitä summuuta.

Olen jostain syystä aina rakastanut metrolla liikkumista, mikä on itselleni ikään kuin suurkaupungin merkki. Työmatkani kuljin ensimmäisestä majapaikastani metrolla, mutta nykyään matka taittuu 15 minuutissa kävellen. Joka tapauksessa => Pekingin metro (ihanine aamuruuhkineen, jolloin matkustetaan kylkikyljessä tuhansien kiinalaisten kanssa:D) <3

Ps. Pekingissä on hyvä mahdollisuus kokeilla kaikkia ihania luksusjuttuja, mitä Suomessa ei opiskelijan budjetilla kovinkaan usein raaski tehdä. Sain ensimmäistä kertaa ikinä ammattilaisen laittamat geelikynnet, joista ei kylläkään kieliongelmien takia tullut täysin sellaiset kuin olin toivonut (blingblingin ja glamourin sijasta sain perinteisen ranskalaisen manikyyrin), mutta kynnet kuin kynnet - onhan ne nyt kuitenkin geelattu! Arjen luksuksista mahdollisesti vähän lisää jossakin vaiheessa kun (ja jos) sopii fiilikseen :)

Yksi ehdoton arjen piristäjä on tietenkin shoppailu - ah niin ihanat kenkä ja mekkovalikoimat! Onneksi mulla on Suomessa iso kasa vaatteita odottamassa kirpparille pääsyä niin on säilytystilaa tiedossa :P