En syö koiraa

Tulista tofua, riisiä ja tuorepuristettua vesimelonimehua, nam!

Pekingin ankkaa, lammasta, kilpikonnaa, torakoita, ankeriaita – niistä on kasvissyöjän Kiina tehty. Ennen Kiinaan tuloa opettelemani lause ”en syö lihaa” on ollut ehdottomasti yksi ensimmäisten viikkojen käytetyimmistä ja tärkeimmistä fraaseista. Kiinalainen ruokakulttuuri kun on lievästi sanottuna – mielenkiintoista. Ruokalistalta löytyy kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kiinan kielen opettajani sanoin ”kiinalaiset syövät kaikkea millä on neljä jalkaa paitsi pöytiä”.

Ensimmäisten Kiina-päivien pelastaja oli itselleni tuttu ja turvallinen Subway – ruoka vain oli liian eksoottista enkä etenkään luottanut omaan kielitaitooni voidakseni olla varma etten saisi lautaselleni etananpäitä summuuta. Onneksi olen kuitenkin jo uskaltautunut maistelemaan paikallista ruokaa, sillä annokset ovat paitsi edullisia myös (ainakin toisinaan) äärimmäisen hyviä. Kiinassa olen esimerkiksi maistanut kaikkien aikojen parasta tofu-ruokaa ja toisaalta myös mauttomia, ”mato-suikaleita” (jolloin piti vielä erikseen ja useaan kertaan tarjoilijalta varmistaa, ettei lautasella vain ole mitään elävää). Eihän siinä matoja ollut, mutta lievästi savun makuiset, muutoin mauttomat tofusuikaleet jäivät lopulta suurimmalta osin syömättä.

Myös Michelin tähtiravintola on tullut testattua ja veikkaan, etten mene vastaavaan enää uudestaan. Ruuassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta lähes vastaavanlaisen annoksen voi saada melkeinpä mistä tahansa kioskista tai lounasravintolasta noin kymmenesosan hintaan. Mutta ainakin voin nyt sanoa, että olen käynyt Michelin tähden saaneessa ravintolassa!

Yksi ensimmäisistä opettelemistani kiinan kielen lauseista oli: Wo bu chi gou = en syö koiraa. Onneksi koiran lihaa ei ole vielä tullut vastaan missään. Ei ruokalistalla eikä varsinkaan lautasella!

Ja aiheeseen millään tavoin liittymätön ihana kukkakello, josta on hyvä tarkistaa minkä verran on milloinkin myöhässä sovituista aikauluista:D