En syö koiraa

Tulista tofua, riisiä ja tuorepuristettua vesimelonimehua, nam!

Pekingin ankkaa, lammasta, kilpikonnaa, torakoita, ankeriaita – niistä on kasvissyöjän Kiina tehty. Ennen Kiinaan tuloa opettelemani lause ”en syö lihaa” on ollut ehdottomasti yksi ensimmäisten viikkojen käytetyimmistä ja tärkeimmistä fraaseista. Kiinalainen ruokakulttuuri kun on lievästi sanottuna – mielenkiintoista. Ruokalistalta löytyy kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kiinan kielen opettajani sanoin ”kiinalaiset syövät kaikkea millä on neljä jalkaa paitsi pöytiä”.

Ensimmäisten Kiina-päivien pelastaja oli itselleni tuttu ja turvallinen Subway – ruoka vain oli liian eksoottista enkä etenkään luottanut omaan kielitaitooni voidakseni olla varma etten saisi lautaselleni etananpäitä summuuta. Onneksi olen kuitenkin jo uskaltautunut maistelemaan paikallista ruokaa, sillä annokset ovat paitsi edullisia myös (ainakin toisinaan) äärimmäisen hyviä. Kiinassa olen esimerkiksi maistanut kaikkien aikojen parasta tofu-ruokaa ja toisaalta myös mauttomia, ”mato-suikaleita” (jolloin piti vielä erikseen ja useaan kertaan tarjoilijalta varmistaa, ettei lautasella vain ole mitään elävää). Eihän siinä matoja ollut, mutta lievästi savun makuiset, muutoin mauttomat tofusuikaleet jäivät lopulta suurimmalta osin syömättä.

Myös Michelin tähtiravintola on tullut testattua ja veikkaan, etten mene vastaavaan enää uudestaan. Ruuassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta lähes vastaavanlaisen annoksen voi saada melkeinpä mistä tahansa kioskista tai lounasravintolasta noin kymmenesosan hintaan. Mutta ainakin voin nyt sanoa, että olen käynyt Michelin tähden saaneessa ravintolassa!

Yksi ensimmäisistä opettelemistani kiinan kielen lauseista oli: Wo bu chi gou = en syö koiraa. Onneksi koiran lihaa ei ole vielä tullut vastaan missään. Ei ruokalistalla eikä varsinkaan lautasella!

Ja aiheeseen millään tavoin liittymätön ihana kukkakello, josta on hyvä tarkistaa minkä verran on milloinkin myöhässä sovituista aikauluista:D

Kokouksia ja koulutusta

Työharjoittelua on nyt takana reilu pari viikkoa ja tykkään työstä tosi paljon, vaikkakaan ala (immateriaalioikeudet) ei ole ihan sitä ominta enkä välttämättä halua työskennellä kyseisen oikeudenalan parissa tulevaisuudessa. Toisaalta on kiinnostavaa saada tietoa sellaisesta alueesta, mistä en ennen Kiinaan tuloa tiennyt käytännössä juuri mitään. Lakitietouden lisäksi pääsen kehittämään erityisesti vaatimattomia IT-taitojani ja esimerkiksi (kiinan kielisen !:P) Outlook-sähköpostiohjelman käyttö alkaa uutiskirjeen sommittelun ja lähetyksen seurauksena jo olla melko hyvin hallussa. Vaikkakin kieltämättä usein tietokoneen ikkunasta heittäminen on tuntunut äärimmäisen houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Citic building, 26 (tai 8.. :D) kerroksen verran eri firmojen toimitiloja, oma työpaikkani mukaan lukien.

Varsinaisen työnteon lisäksi meille järjestetään Kiinan immateriaalioikeuksiin perehdyttäviä koulutussessioita. Ensimmäisenä koulutuspäivänä (tai paremminkin koulutustuntina) eli tänään kävimme pintapuolisesti läpi immateriaalioikeuksien rekisteröintiprosesseja ja minkälaisia keksintöjä ja muita kohteita voidaan Kiinan oikeusjärjestelmän mukaan suojata. Kiina-perehdytyksen on ilmeisestikin tarkoitus vielä jatkua ja tulossa on myös kansainvälisten harjoittelijoiden pitämät esitykset immateriaalioikeuksista omassa maassaan. Itsekin siis pääsen (tai joudun.. miten sen nyt ottaakaan) esittelemään työtiimilleni hieman Suomen oikeusjärjestelmää.

IPR-osaston tiimi (ainakin lähes) kokonaisuudessaan.

  Kahden työviikon aikana olemme myös ehtineet kokoustaa useamman kerran – kiinalaiset ilmeisestikin pitävät kokoustamisesta! Periaatteessa erillisille kokouksille ei olisi edes tarvetta, koska työskentelemme kaikki samassa huoneessa ja vierekkäisillä tietokoneilla. Toisinaan palavereissa ei saada käytännössä mitään aikaan, mutta pitäähän sitä joka tapauksessa kokoontua saman pöydän ääreen jutustelemaan, kun firmalla on erilliset hulppeat kokoustilatkin sitä varten!:D

Kiinan monet kasvot

Viihdyn täällä nykyään paljon ensimmäisiä päiviä paremmin, mutta silti toisinaan tulee hetkiä jolloin ajattelee "miksi täällä on tällaista" ja "onneksi en asu täällä pysyvästi". Tänään se asia, joka sai minut ajattelemaan näin, oli agressiivisesti lompakoita, sukkia ja kelloja kaupittelevat katumyyjät - jokapäiväinen näky asuntoni lähistöllä sijaitsevan kauppakeskuksen edustalla. Tiettyä tienreunusta kulkiessa isoa olkalaukkua kantava nainen lähestyy sinua kolmen feikki-Cucci lompakon kanssa: "Neiti! Kolme rahapussia 100 yanilla - neljä satasella - viisi satasella - kuusi satasella! Illan aikana, 50 metrin matkalla normaalisti päätyy noin kolmen vastaavan myyntiyrityksen kohteeksi. Ensimmäisinä kertoina näitä myyjiä kohdatessani olin puoliksi huvittunut, puoliksi ärsyyntynyt heidän sitkeydestään. Sittemmin ärsytys vei voiton. Nämä myyjät kävelevät vierelläsi, koskettelevat sinua ja tarjoavat aina vaan useampia lompakoita samaan hintaan. Kun lompakot eivät kelpaa, otetaan olkalaukusta esille sukkia. "Viisi paria 50 yanilla - 7 paria - kymmenen paria..." tänään mentiin lopulta 20 sukkapariin - kaikkien aikojen ennätys (n. 30snt(€) sukkapari).

Tämä 20 sukkaparia laittoi minut ajattelemaan.. Ärsyyntyminen vaihtuu ainakin osittain sääliksi ja mieleen nousee useita kysymyksiä. Näillä ihmisillä ei varmastikaan ole muita vaihtoehtoja kun jaksavat tehdä tätä päivästä toiseen. Myyjälle jäävät tulot 30sentin sukkaparin myynnistä ovat minimaaliset, jos edes menevät myyjälle itselleen. Pakotetaanko nämä ihmiset kaduille myymään sukkia (tai kerjäämään) esimerkiksi heitä uhkailemalla tai kiristämällä? 30 sentin sukkapari on toisekseen mahdollisesti (ja todennäköisestikin) tuotettu lapsityövoimalla maaseudun tehtaassa ja raaka-aineiden tuottajille ja muille työtä tekeville väliportaille maksetaan minimaalinen korvaus (jos sitäkään), jolla ei kunnolla edes elätä perhettään.

Onhan sinnikkäitä katu- ja basaarimyyjiä kaikkialla, mutta tämä vain vaikuttaa jotenkin erilaiselta. Vai olenko törmännyt tällaiseen ennekin, mutta unohtanut? Eikä kaikilta voi ostaa sukkia vaikka haluaisikin.

Poliisiasiaa

Kiinassa viettämäni reilun kahden viikon aikana olen monet kerrat yllättynyt siitä, miten hyvin ja helposti asiat täällä oikeastaan hoituvat ja hoidetaan. Hotellimaksuihin liittyvät maksamatta jääneet vaihtorahat (joita en kuvitellut enää näkeväni) palautettiin uloskirjautumisen yhteydessä pyytämättä, sähköposteihin vastataan nopeasti, lähes poikkeuksetta kaikista maksuista kirjoitetaan tunnollisesti kuitit ja viimeisimpänä hämmästyttävän sujuva asiointi poliisilaitoksella.

Poliisilaitos.

Poliisilaitoksen löytämistä helpotti tien varrella oleva poliisiautojen parkkipaikka.

Kiinan maahantulosääntöjen mukaan ulkomaalaisen on rekisteröitävä Kiinassa oleskelunsa poliisilaitoksella. Rekisteröityminen hoidetaan yleensä asuinpaikkaa lähinnä olevalla poliisilaitoksella. Poliisilaitokselle saapuessani olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että jonotukseen kuluu tuntikausia ja minua ohjaillaan tiskiltä toiselle ilman, että kukaan oikein tietää, mitä pitäisi tehdä. Olin etsinyt sanakirjasta valmiiksi sanat osoite ja rekisteri (eli osoitteen rekisteröiminen) siltä varalta, ettei virkailija ymmärrä millä asialla olen, kun tulen poliisilaitokselle passin ja vuokrasopimuksen kanssa. Kuitenkin lyhyen odottelun jälkeen eräs virkailijoista viittoi minua tulemaan tiskille, jossa huomasin lukevan englanniksi (!) registration of foreigners. Passin ja vuokrasopimuksen lisäksi tarvittiin yksi puhelu kiinalaiselle kämppäkaverilleni ja rekisteröinti oli kokonaisuudessaan hoidettu noin kymmessä minuutissa. Vau niin tehokasta!

Maisemaa matkan varrelta. "Torikahvila" (tori tosin puuttui:D), kioskeja summuuta.

Ajatuksia aamuyöstä

Aamuista maisemaa klo 6.22.

Kello näyttää 04.06 enkä millään saa unta niin kaipa sitä voisi ajan kulukseen kirjoittaa jotain. Oon saanut harjoittelijoiden keskuudessa jylläävän flunssaviruksen ja olo on sen mukainen, että saatan olla aamulla virallisesti kipeänä ja ottaa sairaslomaa jos vaikka tauti menisi vähän nopeammin ohi enkä tartuttaisi loppujakin toimiston väestä… Mutta mitähän sitä olisi mielessä näin aamuyöstä muuta kuin tukkoinen nenä ja jomottava pääkipu?

Kiinalaisia salmiakin makuisia kurkkupastilleja! Kiinalainen kämppikseni kertoi näiden olemassaolosta kun sai maistaa omaa lemppariani Fazerin Supesalmiakkia - ei tykännyt :D

Liikennepoliisi työssään työmatkallani. Jokapäiväinen näky.

Alusta alkaen olen kummastellut Pekingin liikennekulttuuria. Autoilijat selvästikin hallitsevat liikennettä ja jalankulkijoiden tehtävä on parhaansa mukaan väistellä. Suojateillä ei ole mitään virkaa ja autoilijat tuuttailevat suojatietä ylittäville kävelijöille, jotteivät joutuisi pysähtymään. Kävelijöiden vihreä liikennevalohan normaalisti tarkoittaa, että tien voi ylittää suhteellisen turvallisesti. Noh – täällä autoilija päästää vihreillä valoilla suojatietä ylittävän kävelijän ylittämään tien – ellei sitten auto satu olla kääntymässä oikealle tai vasemmalle tai ajamassa suoraan tai ole musta mersu tai taksi… En tiedä tarkasti Kiinan liikennesääntöjä ja milloin kelläkin on etuajo ja –kävelyoikeus, mutta olen oppinut että kävelijöiden vihreän liikevalon normaalimerkityksen saa täällä unohtaa. Kunhan tämän tiedostaa on liikenne kuitenkin melko hyvin hahmotettavaa ja melkeinpä turvallistakin. Lisäksi paikallisia seuraamalla pääsee jo pitkälle.

  

Metrolla liikkumisen pitäisi ainakin olla turvallista kun matkustajien laukut läpivalaistaan aina ennen metrotunneliin pääsyä. Usein myös juomapullot tarkastetaan pyytämällä matkustaja juomaan pullosta, jotta voidaan varmistua siitä, ettei pulloissa kuljeteta räjähtäviä nesteitä summuuta.

Olen jostain syystä aina rakastanut metrolla liikkumista, mikä on itselleni ikään kuin suurkaupungin merkki. Työmatkani kuljin ensimmäisestä majapaikastani metrolla, mutta nykyään matka taittuu 15 minuutissa kävellen. Joka tapauksessa => Pekingin metro (ihanine aamuruuhkineen, jolloin matkustetaan kylkikyljessä tuhansien kiinalaisten kanssa:D) <3

Ps. Pekingissä on hyvä mahdollisuus kokeilla kaikkia ihania luksusjuttuja, mitä Suomessa ei opiskelijan budjetilla kovinkaan usein raaski tehdä. Sain ensimmäistä kertaa ikinä ammattilaisen laittamat geelikynnet, joista ei kylläkään kieliongelmien takia tullut täysin sellaiset kuin olin toivonut (blingblingin ja glamourin sijasta sain perinteisen ranskalaisen manikyyrin), mutta kynnet kuin kynnet - onhan ne nyt kuitenkin geelattu! Arjen luksuksista mahdollisesti vähän lisää jossakin vaiheessa kun (ja jos) sopii fiilikseen :)

Yksi ehdoton arjen piristäjä on tietenkin shoppailu - ah niin ihanat kenkä ja mekkovalikoimat! Onneksi mulla on Suomessa iso kasa vaatteita odottamassa kirpparille pääsyä niin on säilytystilaa tiedossa :P

Koristeellista ja Punaista & uudelleen nimetty

Summer Palace, Peking.

Toisena viikonloppuna pääsin näkemään hieman odottamaani - koristeellista ja punaista, postikortti-Kiinaa. Kauniita rakennuksia luontomaisemien keskellä. Kohteena oli muun muassa Pekingissä sijaitseva keisarien Kesäpalatsi. Ihan hienon näköistä ja kiva päästä valokuvaamaan, mutta ei tällaisia kohteita välttämättä kovin montaa jaksaisi katsella - erityisesti tietäen, että valtaosa rakennuksista ja niiden osista on kunnostettu ja uudistettu turisteja varten. Kyllä muutama perinteinen turistikohde silti täytyy reissuun sisällyttää!

Kesäpalatsin aluetta.

 Asiasta toiseen. Erityisesti kansainvälisissä firmoissa työskentelevät kiinalaiset valitsevat itselleen usein englantilaisen nimen. Pidin tätä tapaa ennen Kiinaan tuloani hieman kummallisena ja melko negatiivisenakin, koska nimen ”vaihtaminen” tarkoittaa mielestäni oman alkuperän häivyttämistä. Ja kiinaiset kun vielä oikeasti käyttää englantilaisia nimiään. Kuitenkin tänne tultuani havaitsin, että kiinalaisten nimien muistaminen on tosiaan äärimmäisen hankalaa näin ulkomaalaisena, joten suotakoon ulkomaalaisten arjen helpottaminen kiinalaisille :) Kiinalaisessa firmassa työskentelevänä piti tietysti minunkin saada kiinalainen nimi. Nimen saa kuulemani mukaan valita vapaasti, eikä mitään yleisiä valintakriteerejä ennakkokäsityksistäni poiketen ole olemassa. Pitkän pohdinnan ja googlailun jälkeen sopiva nimi löytyi. Wo ciao Zhenzhu! Eli minun nimeni on Zhengzhu! Maarit = Zhenzhu, whaaat?? Zhenzhu=helmi; kaikkitietävän Wikipedian mukaan nimeni on johdettu nimestä Margaret, joka tarkoittaa helmeä, eli tässä lyhyt, ei niin jännittävä tarina kiinalaisen nimeni synnystä :D

Hotellin kattoa kuvattuna :)

 

Asumista kiinalaisittain

Eilen pääsin vihdoin muuttamaan hotellilta oikeaan kotiin. Hotellissa on ihan kiva asua muutama päivä, mutta oli kieltämättä ihana päästä vihdoin matkalaukkusäilytyksen sijasta purkamaan vaatteita kaappeihin. Asunnon etsintä sujui yllättävän helposti ja vaivattomasti. Kävin katsomassa yhteensä neljää asuntoa, joista viimeinen tärppäsi.

Kämppä on Pekingille tyypillisessä talossa, joka ulkoapäin ja rappukäytävästä näyttää melko vanhalta ja ränsistyneeltä.

Rappukäytävä. Valot kytketään päälle metelöimällä; yleensähän valot toimivat liiketunnistimen kautta, mutta meillä yskähdetään tai tömistellään kun halutaan käytävän valoa :D

Mun huone.

Sijainti on työpaikan suhteen ja muutenkin täydellinen; töihin kävelee 15 minuutissa ja lyhyen kävelymatkan päästä löytyy muun muassa metroasema, ravintoloita, supermarket ja kauppakeskus. Kämppäkin on (ainakin sisäpuolelta) viihtyisä ja hyväkuntoinen. Asuminen on Pekingissä Kiinan yleiseen hintatasoon verrattuna kallista. Vuokraa joutuu helposti maksamaan saman verran kuin Suomessa, eritysesti jos haluaa asua suhteellisen lähellä keskustaa (tosin yhtä tiettyä "keskustaa" täältä ei taida edes olla löydettävissä). Itse maksan asumisestani täällä lähes saman verran kuin isosta yksiöstä Turussa.

Asuinkatuni.

Asunnon jaan kiinalaisen tytön kanssa, jonka edellinen ulkomaalainen kämppis muutti pois pari päivää ennen omaa muuttoani. Suurien kulttuurierojen takia paikallisten kanssa asumista ei ole esimerkiksi harjoittelijapiireissä pidetty kovinkaan houkuttelevana vaihtoehtona, mutta uskon, että saatan jopa näin saada harjoitteluajastani enemmän irti, sillä minulla on mahdollisuus nähdä aidon kiinalaisen arkea ja toivottavasti päästä myös harjoittamaan kiinan kielen taitojani. Toisaalta tämä ei myöskään ole ensimmäinen kertani kiinalaisen kämppäkaverina, sillä useita vuosia sitten Kyproksella työskennellessäni asuin kiinalaisen kämppiksenä, joten en usko, että tälläkään kertaa ilmaantuu mitään ylitsepääsemättömiä kulttuurien törmäyksiä.

Lakanat summuut tarvikkeet asumisen kanssa alkuun pääsemiseksi piti hakea mistäs muualta kuin Ikeasta. Ihana oli seurata kun sadat kiinalaiset jonottavat kärsivällisesti päästäkseen maistamaan ruotsalaisia lihapullia ja ostamaan mustikapiirakkaa ja Absolut Vodgaa summuita naapurimaan herkkuja.

Tipuauto Ikean parkkiksella. Pakko kuvata =)

Ja awww! Katoin eka et onpa aidon näköinen pehmehauvva myytävänä, mut sehän olikin ihan oikee <3 Tosin tais olla ihan vaan maskottina paikalla - ei myytävänä toivottavasti.

Aineettomia oikeuksia

Edessä näkyvän "tornin" 20. kerroksessa on mun työpaikka

Pekingin työharjoittelupaikkani on lakitoimisto King & Bond. Toimisto hoitaa lakiasioita useilta eri oikeudenaloilta ja työntekijät on jaettu osastoittain, joten juristit tekevät ainoastaan omaan erikoisalaansa liittyviä toimeksiantoja. Lakitoimistolla työskentelee yhteensä noin sata juristia, jotka ovat valtaosin kiinalaisia. Kansainvälisiä harjoittelijoita toimistolla on itseni lisäksi kaksi, joista toinen kotoisin Ruotsista ja toinen Italiasta.

Maisemaa työpaikan ikkunasta

Lakitoimiston kv-tiimi.

Ennakkokäsityksestäni poiketen en työskentelekään kansainvälisen oikeuden osastolla vaan immateriaalioikeuksien  parissa, mikä oli aluksi melkoinen yllätys ja pieni shokkikin. En tiennyt kyseisestä oikeudenalasta tänne tullessani käytännössä juuri mitään eivätkä patentti- ja tekijänoikeuskysymykset summuut ole erityisemmin itseäni kiinnostaneetkaan. Mutta eipä tässä muu auta kuin sopeutua tilanteeseen.

Töissä. Tosin ei omalla työpisteellä, vaan randomhuoneessa kuvattavana, kun meitä haluttiin kuvata firman uutta markkinointimateriaalia varten :) Varsinainen työnteko tapahtuu samassa huoneessa noin 20 muun työntekijän kanssa eikä omia työhuoneita yleensäkään ole kelläkään

Ensimmäiset kaksi työpäivää käytin lähinnä itsenäiseen opiskeluun ja tutustuin paitsi kansainvälisiin myös suomalaisiin immateriaalioikeussäännöksiin perehtyäkseni aiheeseen. Kolmantena työpäivänä sain jo muutamia varsinaisia tehtäviä hoitaakseni. Toistaiseksi olen työssäni keskittynyt tiedonhakuun ja markkinointiin liittyviin tehtäviin. Sain tehtäväkseni selvittää immateriaalioikeuksiin pohjoismaissa liittyviä tiettyjä kysymyksiä ja käytäntöjä, jotka sitten liitetään lähes maailman laajuiseen selvitykseen, mistä asiakkaalle on helppo hakea valmiiksi koottua tietoa. Lisäksi vastaan asiakkaille ja yhteistyökumppaneille lähetettävän kuukausittaisen uutiskirjeen sisällöstä, mihin kootaan muun muassa immateriaalioikeuksia koskevia ajankohtaisia uutisia. Kolmantena projektina olen oikolukenut ja korjannut uudistettavan markkinointimateriaalin englannin kielistä versiota.

Tätä kirjoittaessa takana on 7 työpäivää ja nyt kun olen jo vähän alkanut sopeutua Kiinaan ja työpaikalle viihdyn jo paljon ensimmäisiä päiviä paremmin. Pätkiviin nettiyhteyksiin ja Kiinan kieliseen tietokonohjelmistoon alkaa jo tottua ja töissä (ja muutenkin arjessa) asiat hoituu yllättävän hyvin ja tehokkaasti. Asiat hoidetaan sovitulla tavalla eikä hasta mañana tyylillä, mikä oli oikestaan mielikuvani tänne tullessani.

Postaukseen millään lailla liittymätöntä maisemaa Wangfujingin ostoskadulta, jottei bloggaus kävisi liian kuvattomaksi :D

Markkinat.

Tänään muutin myös vihdoin pois hotellilta uuteen kämppään, jonka jaan Kiinalaisen tytön kanssa. Monet täällä asuvat ulkomaalaiset ovat varoitelleet Kiinalaisten kanssa asumisesta - ei sen takia, että paikalliset olisivat jotenkin "vaarallisia" kämppiksinä vaan suurten kulttuurierojen takia. Mutta saa nähdä miten kaikki sujuu! Toisaalta uskon että näin voin jopa saada Kiina kokemuksesta enemmän irti kun pääsen näkemään aidon Kiinalaisen arkea ja ehkäpä puhumaan kiinaa jossakin vaiheessa kunhan vähän rohkaistun kielen käytössä. Ja ihana kun on vihdoin vaatekaappi käytössä niin pääse vähän paremmin asettumaan ja purkamaan tavaroita :) Eli so far so good!

Sekalaista Kiinasta

Tekstin julkaiseminenkin on aiheuttanut niin paljon hankaluuksia, etta monet kerrat on tehnyt mieli heittaa tietokone seinaan. Nettiyhteydet toimii miten sattuu: toissa silloin talloin, hotellilla ei nykyaan enaa ollenkaan. Lisaksi blogin julkaisemiseen tarvitaan erillinen Kiinan blokkaukset kiertava ohjelma, joka sekin toimii silloin kun sattuu toimimaan. Mutta siis..

Ensimmäisen Pekingissa vietetyn viikonlopun jalkeen fiilikset melko sekalaiset enka ole oikein saanut kuvaa mistään tietystä aiheesta, jonka ympäriltä kirjoittaa. En vielakaan osaa paattaa mita mielta oikeastaan olen Pekingista ja Kiinasta. En voi sanoa etten viihtyisi taalla lainkaan, mutten myoskaan pida Pekingia ainakaan viela yhtena parhaista paikoista, jossa olen vieraillut tai asunut. Useat pienet tai vähän isommat asiat ihmetyttää, ärsyttää ja jopa suututtaa. Miksi eläintarhassa pidetään jääkarhua ”näytillä” +35 asteen helteellä? Mitä tapahtuu koiranpennuille, joita myydään pahvilaatikoista metroasemalla? Miksi kansainvälinen sosiaalinen media blokataan ja miksei kukaan tee mitään asialle? Miksi hinnat on niin korkeat, ettei köyhemmillä tai edes keskituloisilla paikallisilla ole varaa tuskin mihinkään VAI tuunko mä vaan huijatuksi joka ainoassa paikassa (hyvin todennakoista jälkimmäinenkin)? Pakko opetella paremmaksi tinkijaksi. Ja aarg#¤! miksei hotellin nettiyhteys toimi, että saisin tekstit julkaistua reaaliaikaisesti (…täytyy odottaa töihin ja työkoneelle pääsyä)!

1. Eläimet

Viikonloppuna kävin ensinnäkin Pekingin eläintarhassa, koska halusin toteuttaa To-Do listani 11-kohdan: nähdä pandavauvan. Nallepentuja ei eläintarhassa näkynyt, mutta kaksi täysikasvuista pandaa oli näytillä. Söpöjä ja ihania, mutta voi niin surullisen ja apaattisen näköisiä..

Yksi eläintarhan asukeista oli jääkarhu. Odotin jääkarhun olevan tilassa, joka on edes jossain määrin saatettu vastaamaan sen luonnollista elinympäristöä. Tämä nalle oli kuitenkin lasi- ja sementtiseinällä aidatussa tilassa +35 asteen helteessä. Uintimahdollisuus sentään oli ja sitä tämä jääkarhu käyttikin hyväkseen.

Toinen sydäntä riipaiseva näky oli metroasemalla (muiden kojumyyjien seassa) myynnissä olleet koiranpennut. Osan ajasta nämä suloiset vipeltäjät leikkivät vapaana myyjän jaloissa, osan ajasta nukkuivat pienissä pahvilaatikoissa. En voi olla pohtimatta mitä näille pennuille tapahtuu? Hylätäänkö haukut kadulle, ellei niitä kukaan osta? Tai kasvatetaanko ne ruuaksi...

                                                                   

2. Sananvapaus

Tiedonvälityksen sensuuri on kummastuttanut itseäni alusta lähtien eikä varsinaisesti liity nimenomaan viikonlopun tapahtumiin. Kiinassa valtio sääntelee tarkasti kansalaisten saatavilla olevaa tietoa. Esimerkiksi facebookin, twitterin ja usean blogisivuston (käyttämäni blogspot.com mukaan lukien) käyttö on kielletty ja perinteisen uutisoinnin sisältö on tiukasti valtion hallinnassa. En voi muuta kuin ihmetellä: eikö asialle voi tehdä mitään?

Nämä kiellot on tosin mahdollista kiertää ”huijaamalla” nettipalvelin uskomaan, että netin käyttäjä on toisessa maassa, jolloin kiellot eivät päde. Tällainen ohjelma on mahdollista ladata jopa ilmaiseksi, mutta varmastikaan valtaosalla väestöstä ei ole tietoa ohjelman olemassa olosta saati

sen lataamismahdollisuuksista. Yleensä toki (tunnollisena lakiopiskelijana :D ) noudatan lakeja ja sääntöjä, mutta järjettömät säännöthän on tehty rikottaviksi.

Ensitunnelmia Kiinasta

Ensimmäinen päiväni Kiinassa oli - mielenkiintoinen. Päivän päätteeksi huomasin hämmästyksekseni, etten erityisemmin pidä Pekingistä. En kokenut Kiinalaista vieraanvaraisuutta; taksikuski ei tervehtinyt ja tulin huonovointiseksi suoralla moottoritiellä kuskin pujotellessa jatkuvasti kaistalta toiselle (kanssa-autoilijoita ohiteltiin tiiviiseen tahtiin milloin miltäkin puolelta – jopa pientaretta ohituskaistana käyttäen). Hotellivastaanoton työntekijältä ei irronnut pienintäkään hymyä eikä tämä puhunut sanaakaan englantia. Hotellin lähiympäristö (keskusta aluetta) ei ole erityisen kaunista katseltavaa ja kaduilla leijuu tunkkainen viemärituoksu. Lounaaksi ja iltapalaksi uskalsin ostaa ainoastaan pistaasipähkinöitä marketin lihavoittoisten ruokien keskellä. Kaiken lisäksi wc-paperirulla oli väärän mallinen ( - tämäkin vielä!:D )

Lay`seja Texas grillipihvi-, äyriäis- ja lampaankyljysmauilla (tms.)..

Hotellin lähistöllä.

       -- Onneksi asia ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen.

Vaikka ensimmäisenä iltana päällimmäinen tunnelma olikin hieman ”synkkä” enkä osannut ottaa kokemuksia saman tien vastaan mielenkiintoisina haasteina, uskon todella, että uuden kaupungin aarteet odottavat vielä löytämistä. Myös hotellin aulassa selailemani Aasian turistiopas antoi luvan kulttuurishokkiin:

”Ensimmäisten päivien aikana monesta matkailijasta tuntuu, etteivät he pidä Aasiasta, jotkut saattavat jopa toivoa, etteivät olisi ikinä tulleetkaan. Tätä kutsutaan kulttuurishokiksi. Anna itsellesi aikaa asettua ja ruokaile ensimmäisinä päivinä McDonald´sissa, jos siltä tuntuu…”

Aasian maat – Kiina mukaan lukien vievät mukanaan niin monen matkailijan sydämen, että en voi kuvitella itseni jäävän kuulumatta tähän luokkaan. Eiköhän tästä ole siis suunta ylöspäin. Odotan innolla pääseväni tutustumaan uuteen kotikaupunkiini ja löytämään sen salaisuudet ja ihanat omituisuudet ：）

Matkavalmisteluja Suomessa :)

Tämän postauksen julkaisuhetkella pari työpäivää on jo takana ja viikonloppu mm. karaokeiltoineen edessä. Asunnon etsintäkin pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Mutta näistä ja muista lisää tarinoita pian :)