Takaisin Suomessa

Edellisestä postauksesta on jo lähes kolme viikkoa aikaa ja sinä aikana maisema on vaihtunut – olen takaisin Suomessa… Ja kaipuu Kiinaan on kova. Viimeisen viikot olivat sen verran tapahtuman täyteisiä, että bloggaamiselle ei löytynyt aikaa. Lisäksi viimeisinä päivinä Kiinan internet-sensuurin kiertävän ohjelmani käyttöaika oli kulunut umpeen, joten blogspot-sivustollekaan ei tämän seurauksena ollut pääsyä.

Taivaallisen rauhan aukion (Tiananmen Square) kansallispäiväkoristukset.

Viimeisiin viikkoihin mahtui Kiinan kansallispäivän juhlintaa aamuyön lipunnostoseremonioineen, työn puolesta mm. vierailu Portugalin suurlähetystöön ja lomaviikon kunniaksi retki Pekingin naapurikaupunkiin Tianjiniin (koska olin liian myöhään liikkeellä ja junaliput kaikkialle muualle oli loppuun myyty - totally finito).

Lipunnostoseremoniaa odottelemassa Kiinan kansallispäivän aamuna 1.10 n. 110 000* muun odottelijan kanssa. (*http://english.cntv.cn/20131001/101739.shtml)

Työpaikan sisäänkäyntikin oli koristeltu kansallispäivän kunniaksi.

Kiinassa vietettyihin kolmeen kuukauteen mahtui paljon uusia kokemuksia, mutta siitä huolimatta aika tuntui loppuvan kesken. Näkemistä ja kokemista olisi riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa. Takaisin on siis päästävä jonakin päivänä. Taas on yksi koti enemmän maailmalla <3 Peking.

Pekingin - 10 miljoonan asukkaan - naapurikaupunki  Tianjin.

Turun kämpän lippukokoelma. Lempparimaani ja toiset kotini maailmalla. Kiina ansaitsi paikkansa kokoelmassa.

Siis loistakoon Shanghain valot

Kävin matkalla Shanghaissa. Näin kaupungin museon, vanhan kaupungin, antiikkilähiön, muoti- ja designfestarit ja kävin kuuntelemassa kiinalaista livemusiikkia. Shanghai on mahtipontinen, vaikuttava kaupunki korkeine pilvenpiirtäjineen ja lukuisine valoineen. Matka sujui hyvin - ehkäpä liiankin hyvin.

Ei turhautumista ja ylitsepääsemättömiä kieliongelmia - ei shokeeraavia kulttuurieroja. Pekingiin verrattuna Shanghai on huomattavasti länsimaisempi ja englannilla pärjää kaupugissa suhteellisen helposti. Ulkomaalaisia on paljon ja paikalliset ovat siihen tottuneet. Pekingissä taas länsimaalaisia esimerkiksi kuvataan jatkuvasti eksoottisen ulkonäkönsä vuoksi.

Tietyt asiat Shanghaissa ovat Pekingiä miellyttävämpiä, kuten metrosta poistuminen ilman villin lännen kyynärpäämeininkiä, astetta parempi ilman laatu ja se, ettei lapsia pissateta keskella metroasemaa. Kuitenkin Pekingistä löytää enemmän sitä aitoa ja oikeaa Kiinaa - hyvine ja huonoine puolineen. Olen tyytyväinen, että harjoittelukaupungikseni valikoitui Peking. Kiva loma, mutta matkan jälkeen oli kiva palata kotiin.

 

Miksi aika menee niin nopeasti?

Tämä kysymys on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Muutama viikko sitten uusi suomalainen harjoittelija kyseli, miten kauan olen ollut Pekingissä. ”Viisi viikkoa”, oli vastaukseni. Seuraavana päivänä havahduin siihen, että olinkin viettänyt Pekingissä jo kaksi kuukautta. Miten aika kiitääkin!

Ensimmäisenä viikkona en erityisemmin pitänyt Pekingistä, ensimmäinen kuukausi oli ’ihan kivaa’, nyt en enää halua lähteä pois. Pekingissä ja Kiinassa olisi niin paljon koettavaa ja nähtävää, että jäljellä oleva kolme viikkoa ei tunnu riittävän mihinkään. Aika loppuu kesken ja tällä hetkellä toivoisin, että voisin jäädä Pekingiin ainakin pariksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. Gradu kuitenkin odottaa Suomessa, joten eipä taida auttaa muu kuin käydä valmistumassa maisteriksi, ja katsoa sen jälkeen uudelleen minne suunta vie.

Söpö puukioski Sanlitunissa.

Heja Heyrobics! (Heyrobics = Ruotsalainen Friskis&Svettis-konsepti Kiinaan brändättynä). Tavoitteena tuoda liikunta kaikkien saataville varallisuteen katsomatta. Ilmainen puistojumppa Chaoyang puistossa.

Toivomuskaivo Pekingin kielletyssä kaupungissa. "Tää pajatso syö mun kaikki rahat!" Yritin osua keskellä olevaan tiiliympyrään, mutta eihän se useista yrityksistä huolimata tärpännyt. Onneksi käyttämieni panosten arvo on 1,2 (€)snt/kpl, joten ihan heti ei konkurssia pääse tulemaan.

Ensimmäinen blogi-postaukseni sisälsi To Do listan, joten tehdäänpä pieni katsaus, miten olen tehtävistäni tähän mennessä selvinnyt:

To Do:

1. Oppia syömään puikoilla. =Check! Lähes puikoilla syömisen ammattilainen!
2. Oppia kirjoittamaan nimeni kiinan kirjoitusmerkeillä. =Melkein, osaan kopioida nimeni mallista. 
3. Päivä vapaaehtoistyössä riisipellolla. =Todennäköisesti not gonna happen..
4. Retki Kiinan muurille. =Check!
5. Laulaa karaokea. =Check!
6. Selvittää miksi Kiinassa syödään koiria. =Koska kiinalaiset syö kaikkea millä on neljä jalkaa - paitsi pöytiä.
7. Vierailu eduskuntaan. =Ei ne taida päästää ulkomaalaisia sisälle.
8. Vierailu korkeimpaan oikeuteen. =Ks. vierailu eduskuntaan.
9. Mittatilausjakku räätäliltä. = Ehkä vielä ennen lähtöä.
10. Kokeilla norsuratsastusta (jos Kiinassa on norsuja). = Nope.
11. Nähdä pandavauva ja bambupuu livenä. = Melkein. Aikuiset bandat nähty.
12. Luotijunamatka. = Parin päivän päästä luotijunalla Shanghaihin!!
13. Oppia laittamaan kiinalaista ruokaa. = Paistettu kananmuna-tomaatti saattaisi jopa onnistua.
14. Katsoa oikeudenkäyntiä. = En taida päästä..
15. Käydä teatterissa. = Check! Beijin Operassa käytty, joka tosin ei ollut oopperaa ensinnäkään.
16. Retki maaseudulle. = Ehkä. Lasketaanko Inner Mongolian arot maaseuduksi??
17. Hissillä pilvenpiirtäjän huipulle (jos Pekingissä on pilvenpiirtäjiä). = Varmaankin Shanghaissa kokeillaan!
18. Maistattaa salmiakkia työkavereilla ja kaikilla muillakin ketkä saan siihen touhun houkuteltua. Check! Näkemisen arvoisia ilmeitä.
19. Opettaa asianajotoimiston väki sanomaan ”Terve! En puhu suomea!”. = Nope.
20. Vierailu Suomen suurlähetystöön. = Ei vielä. Työn puolesta vierailu tulossa, jos edustuston ehdottaman ajankohdan sijasta saan sovittua ajankohdan jo syyskuulle, sillä muutoin olen jo takaisin Suomessa..



Pekingin Kiinattaret=)

21. Nähdä livenä Kiinan presidentti. = Ei taida onnistua. Missähän presidentin voisi bongata?

Työtapaamisia suurlähetystössä

Uuden työnkuvani seurauksena hoidan yhteydenpitoa suurlähetystöihin ja olen viimeinkin myös päässyt vierailemaan lähetystöissä. Vierailujen tarkoituksena on ylläpitää ja luoda suhteita ja selvittää suurlähetystön tilannetta ja tarvetta oikeudellisille palveluille. Ensimmäinen suurlähetysvierailuni Saudi Arabian lähetystöön ylitti odotukset. Valmistauduin vierailuun selvittämällä Saudi Arabian kulttuuria ja käytösetikettejä. Sain selville, että Saudi Arabia on yksi maailman konservatiivisimmista islamistisista valtioista. Naisten täytyy pukeutua täysipitkään, kasvotkin peittävään kaapuun eivätkä naiset ja miehet (elleivät ole naimisissa tai sukua) saa liikkua yhdessä tai puhua keskenään. Pelkäsin, että tämä kulttuurinen tausta näkyisi jotenkin tapaamisessa, eikä suurlähetystön miespuolinen kaupallisten asioiden neuvonantaja esimerkiksi puhuisi suoraan kanssani tai suhtautuisi muuten alentavasti. Pelko oli kuitenkin turha, sillä neuvonantaja otti meidät (minä + lakitoimiston IPR osaston johtaja) lämpimästi vastaan, tarjosi parasta arabialaista teetään ja käyttipä jopa ”Nokia-kortinkin” kun kerroin olevani Suomesta. Keskustelimme ulkomaisesta sijoittamistoiminnasta ja sen edellytyksistä Kiinassa ja Saudi Arabiassa ja neuvonantaja esitteli kansalaistensa Kiinassa tyypillisesti kohtaamia oikeudellisia ongelmia.

Käyntikortit annetaan ja vastaanotetaan Kiinassa kaksin käsin. Tämä ele osoittaa kunnioitusta vastapuolelle. Ihan kiva idea, mutta ei kovin käytännöllistä eikä edellenkään tunnu erityisen luontevalta.

Vierailin myös Intian suurlähetystössä, jossa kahden hengen delegaatiomme vastaanotti edustuston kaupallisten asioiden neuvonantaja. Vastaanotto oli hyvin erilainen Saudi-edustustoon verrattuna. Vierailu oli äärimmäisen asiapitoinen eikä tapaamisessa turhia vitsailtu. Saimme kuitenkin hyödyllistä tietoa muun muassa edustuston ylläpitämästä lakitoimisto-tietopankista, johon kuuluviin lakitoimistoihin suurlähetystö ohjaa oikeudellisia ongelmia kohtaavia kansalaisiaan, ja johon liittymistä toimistommekin voisi halutessaan hakea.

Saudi Arabian suurlähetystövierailusta kirjoittamani raportti lakitoimistomme kotisivulla (englanniksi):

http://kingandbonden.kingandbond.com/news/gsxw/196.html

PS. (Luoti)junaliput Shanghaihin ostettu aiemmin päivällä, joten ensi viikolla suunnaksi Kiinan suurin kaupunki ja kaupallinen keskus Shanhai!

Työkulttuurin kummallisuuksia

Työpisteeni kansainvälisellä lakiosastolla.

Kaksi kuukautta Kiinassa on jo takana päin ja paikalliseen elämänmenoon hieman jo tottuneena viihdyn koko ajan paremmin. Pidän (yleensä) työstänikin, vaikka tehtävissä saisikin toisinaan olla (oppimisenkin kannalta) hieman enemmän haastetta eikä työmäärän lisäyskään olisi pahitteeksi. Työtehtäviini kuuluu edelleen (toissaviikosta lähtien) suurlähetystöyhteistyö, jonka parissa työskentely on ensimmäiset yhteydenotot tehtyäni hyvin rentoa (=aikaa jää runsaasti mm. facebookin ihmeelliseen maailmaan:D). Tulevalla viikolla edessä on kuitenkin ainakin tapaaminen Saudi Arabian suurlähetystön kaupallisten asioiden neuvonantajan kanssa, mitä odotan jo innolla. Olen valmistautunut tapaamiseen perehtymällä yleisesti Saudi Arabiaan maana ja sen kultturiin. Hieman mietityttää suostuvatko lähetystön miespuoliset edustajat ollenkaan puhumaan kanssani vai joudunko ehkä käymään keskustelua miespuolisen lakitoimiston kollegani kautta. Pitäisiköhän hameen sijasta pukeutua housuihin ja mitenköhän peittävä yläosan pitäisi olla, etten herätä pahennusta? Täysipitkä jakkutakki ja kauluspaitaan ylimääräinen nappi?

Työpaikan kokoushuoneessa kuvattavana.

Vaikka viihdynkin työssäni, vie kiinalaiseen työkulttuuriin totuttelu aikansa ja aiheuttaa toisinaan turhautumista. Länsimaiseen työkulttuuriin tottuneena työskentely ei aina vaikuta parhaalla mahdollisella tavalla organisoidulta ja koordinoidulta. Eri osastojen välisestä（tai jopa saman osaston sisäisestä）heikosta kommunikaatiosta johtuen sama työ saatetaan tehdä usempaan kertaan, tai tiettyä työtä ei voida tehdä, koska entinen työntekijä on lähtenyt työpaikalta siirtämättä tärkeiden sovellutusten salasanoja seuraajilleen. Välttämättä aina ei edes tiedetä kuka tiettyä tehtävää on aiemmin hoitanut.

Työpaikan arvohierarkia on näkemykseni mukaan suhteellisen selvästi havaittavissa eikä johtoa ja työntekijöitä nähdä samalla tavoin yhteistyökumppaneina kuin monissa länsimaisissa yrityksissä on nykyisin tapana.  Tehtävänannot ja käskyt annetaan ylemmälta tasolta eikä niitä käsitykseni mukaan juurikaan kyseenalaisteta. Aikaisemman osastoni, eli IP-osaston johtaja tosin painotti pitävänsä meitä harjoittelijoita ennemminkin työtiiminaan ja yhteistyökumppaneinaan kuin harjoittelijoina. Meitä harjoittelijoita kohtaan ollaan erittäin kohteliaita ja mielipiteitä kysytaan ja kuunnellaankin, mutta opittuja ja syvälle juurtuneita rutineeja ei yleensä olla halukkaita kehittämään tai muuttamaan. Itse en tosin ole painokkaasti mitään muutoksia ajamassakaan vaan perehtymässä kiinalaiseen työskentelytapaan ja työkulttuuriin. Toisinaan tulee kuitenkin pohdittua onko tietty toimintapa paikallinen kulttuuri ja olosuhteet huomioiden hyvä ja toimiva ratkaisu vai ainoastaan itsepintaista opituissa kaavoissa pitäytymistä ja muutoksen pelkoa.

Kiinan kieltä ja onnistumiselämyksiä

Koin tänään valtavan onnistumiselämyksen pystyessäni käymään vartin pituisen keskustelun kiinaksi ventovieraan kanssa metroasemalla. Pitäisi varmaan jättää mainitsematta, että joka toinen lauseeni oli ”en ymmärrä”, mutta eipä tämä pahemmin intoani lannista! Tuon inspiroivan kiinan kielisen vartin aikana sain kuitenkin pelkästään kiinan kieltä käyttämättä selville muun muassa, että keskustelukumppanini on kiinalainen (yllätys !) ja kotoisin Pekingistä eikä pidä sinisestä, vaikka hänellä oli päällään sininen paita – valkoinen on kauniimpi. Hänellä ei ole lentokonetta tai autoa ja hän pitää kiinalaisesta teestä ja amerikkalaisista elokuvista. Pystyin kertomaan olevani Suomesta ja työskenteleväni Pekingissä. Kerroin pitäväni kävelemisestä ja koirista. Harjoittelimme myös Kiinan kurssilla oppimani riimin ”kivi-paperi-sakset (=shitou-jianzi-bu)” oikeaoppista ääntämistä :D Keskustelun sisällöstä voi päätellä sen, että kielitaitoni ja sanavarastoni on edelleen hyvin rajallinen, mutta itselleni tämä oli jo saavutus. Joka ikinen viikko nimittäin havahdu siihen, etten ole taaskaan kertaillut kieltä ollenkaan kurssikertojen välissä. Muuta (kiinnostavampaa) tekemistä vain on liian paljon. Onneksi kurssit eivät ole kuitenkaan menneet ainakaan täysin hukkaan!

Sisä-Mongoliassa

Somewhere in Inner-Mongolia.

Aavikoilla.

Edellisenä viikonloppuna matkustin Kiinan itsehallintoalueelle Sisä-Mongoliaan. Matkan suunnitteluvaiheessa alkuperäinen suomalaisista koostuva matkaporukka vahvistui työtiimilläni, kun koko IPR-osaston porukka päätti lähteä reissuun mukaan. Saimme matkaseuraksi myös kiinalaiset esimieheni, mikä helpottaa merkittävästi matkantekoa, sillä englannilla ei Kiinassa selviä kovinkaan pitkälle. Täysin suunnitelmien mukaan matka ei kuitenkaan sujunut, sillä yksi matkaseurueemme jäsen ei ehtinyt ajoissa Pekingistä lähtevään junaan ja joutui jättämään matkan väliin. Lisäksi kuljetuksien järjestäminen Sisä-Mongolian pääkaupungin Hohhotin ulkopuolelle suuntautuville päiväretkille osoittautui odotettua haastavammaksi ja aikaa vieväksi prosessiksi, joka koetteli monien hermoja. 

Mongolialainen paimentolaismaja Jurtta.

Hepparatsastusta aroilla.

Lopulta päädyimme vuokraamaan auton molempina päivinä ja teimme retket aavikoille ja aroille. Aavikoilla purimme työstressiä juoksentelemalla paljain jaloin hietikolla, pyörimällä rinnetta alas ja laskemalla rinnettä alas hiekkakelkalla. Kameliratsastustakin olisi ollut mahdollista kokeilla, mutta ajan puutteen takia kamelit jäivät tällä kertaa testaamatta. Matkan toisen päivän vietimme Xiamurenin aroilla, jossa kävimme hevosvaelluksella ja söimme illallista Jurtassa, eli mongolien tyypillisesti käyttämässä paimentolaismajassa. Matka tarjosi odotetun paon Pekigin saasteista ja saunamaisesta ilmastosta. Tosin Pekingiin aamujunalla palattuani pohdin oliko juna ehkä tehnyt yön aikana U-käännöksen, sillä lähes ensimmäistä kertaa kuuden viikon aikana myös Pekingissä näkyi sininen taivas harmaan pölypilven sijasta.

Illallista Jurtassa.

Paikallisten kyläläisten pystyttämä tietulli. Tienkäyttömaksu 1yan (=n. 12snt)

Suurlähetystöyhteistyötä

Eilen iltapäivällä sain yllättäen osastoni johtajalta viestin tulla kokoushuoneeseen. Minulta tiedusteltiin olisinko kiinnostunut työskentelemään jatkossa suurlähetystöyhteistyön parissa. No tottahan toki! Suurlähetystöt ovat jo pitkään olleet suuri kiinnostuksen kohteeni ja olen jopa pitänyt diplomaattiuraa yhtena houkuttelevimmista uravaihtoehdoista. Nyt pääsisin perehtymään suurlähetystöjen kanssa tehtyihin yhteistyösopimuksiin ja -käytäntöihin. Tavoitteena on pyrkiä uusimaan sopimukset niiden voimassaoloajan umpeuduttua ja ylläpitää muutenkin yhteistyötä toimistomme ja eri maiden suurlähetystöjen välillä. Pääsen myös tapaamaan edustustoissa työskenteleviä sekä osallistumaan yhteistyöneuvotteluihin ja suurlähetystöjen mahdollisesti järjestämiin tilaisuuksiin. Tämä on todennaköisesti parasta, mitä itselleni olisi ammatillisessa mielessä voinut täällä tapahtua ja olenkin tällä hetkellä yli-innoissani kaikesta!

Työtehtävien vaihto tarkoitti myos muuttoa toiseen toimistoon. Siirryin työskentelemään lakitoimiston kansainvälisten asioiden osastolle, kun aiemmin istuin IPR-toimiston tiloissa. Muutto tarkoittaa myös sitä, etten enää työskentele samassa toimistohuoneessa muiden kansainvälisten harjoittelijoiden kanssa. Vaikkakin uusi toimistoni on saman rakennuksen samassa kerroksessa, noin 20 metrin päässä entisestä toimistosta, joten kovin radikaalista muutoksesta ei ole kysymys. Jaan työhuoneen (ymmärtääkseni) yhden firman korkeimman johtajan kanssa. Osaston esimiehen neuvo ‘’vaikka ymmärtäisitkin kiina, älä kerro sitä johtajalle’’ oli mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättävä. Firman johtaja, jonka kanssa työhuoneeni jaan, ei kuulema halua tulla ymmärretyksi. Mikäli ymmärtäisin kiinaa, saattaisin ilmeisesti kuulla firman strategisia salaisuuksia ja muuta mielenkiintoista. Kielitaitoni on kuitenkin edelleen valitettavan alhainen, joten en joudu teeskentelemään ymmärtämätöntä.

Nyt vain innolla katsomaan mita kaikkea uudet työtehtävät tuovat tullessaan!

PS. Pian tulossa kuulumisia viime viikonlopun Sisä-Mongolian reissulta, jolla ei kaikki sujunut täysin ongelmitta, mutta mielenkiintoinen ja hyvä kokemus kaiken kaikkiaan. Kamerani tosin päätti matkan aikana irtisanoa seitsemän vuotisen yhteistyömme, joten tällä hetkellä joudun selviämään ilman kameraa..

Automatkalla Inner-Mongolian pääkaupugista Hohhotista aroille.

Ajatuksia aamuyöstä 2

Taas kerran hereillä ja kello näyttää 03:20. Ei siksi, että olisin ollut juhlimassa, vaan taas kerran kipeänä. Suomessa sairastun yleensä kerran tai pari vuoden aikana, täällä meneillään toinen sairastumiskerta viiden viikon sisällä. Nyt ei myöskään millään ehtisi tai malttaisi sairastaa - liian paljon kaikkea tiedossa. Tänään en haluaisi millään olla pois töistäkään, koska luvassa olisi firman kansainvälisen osaston lakimiehen seminaari aiheesta ulkomaiset investoinnit Kiinassa. Kaiken lisäksi ruotsalainen harjoittelijakollegani lupasi tuoda töihin Djungerlvråleja eli ihania ruotsalaisia väkeviä salmiakki-viidakkoapinoita! Ja omat salmiakkivarastot ovat jo huvenneet.. Noouuu. Kiinan kielikurssikin olisi illalla.

Toisaalta taas itseni tuntien tiedän, että tauti menisi nopeammin ohi (edes osan) päivän lepäilemällä. Koko päiväksi en kuitenkaan pysty missään nimessä jäämään sängyn pohjalle, sillä kiinan kielen kurssikaverini Suomesta on tulossa illalla Kiinan matkansa varrella Pekingiin ja majoittuu muutaman päivän ajan kämpilläni (mikäli Honkongin taifuuni on iltaan mennessä ohi tai sen verran laantunut, että lento ei peruunnu !). Lisäksi viikonloppuna on edessä matka Kiinan itsehallintoalueelle Sisä-Mongoliaan kameliratsastuksineen kaikkineen, missä olisi kiva olla ainakin jossain määrin skarppina. Reissuun lähden varmasti joka tapauksessa, mutta eri asia missä kunnossa riippuen siitä, minkä verran maltan loppuviikosta lepäillä ja rauhoittua. Tai ehkä juoksen vain lähiapteekkiin ostamaan C-vitamiinia (jos sellaista Kiinasta saa)!

Kello 04:40, ei ole postauksen kirjoittaminen erityisen nopeeta. Kiitos Euroopan ja Kiinan välisen aikaeron, blokkauksen rinnalla on tosin ollut chatti-keskustelu suomalaisen kaverini kanssa.

Lopuksi pari kuvaa menneiltä viikoilta. Postauksen aiheeseen liittyviä kuvia ei löydy, koska en rupea itseäni sängyn pohjalla ja flunssaisena kuvaamaan, joten muutamia otoksia Kiina ajoiltani.

,

Uusioperhe Longqingxiassa <3 :D Vasemmalla (kuvasta katsottuna) oleva poika pyysi englanniksi saada ottaa yhteiskuvankuvan. Länsimaalaiset päätyy usein valokuvauksen kohteeksi kiinalaisten toimesta, mutta nämä lapset oli jotenkin super-söpöjä pikkupojan aloittaessa lauseensa "Beauty...":)

Longqingxia.

Fiiliskuva automatkalta Longqingxiaan. Meillä vaan on niin huippu harjoittelijaporukka! Alkuaikojen ikäkriiseilyn jälkeen oon jopa hieman yllättynyt, miten paljon oon tykästynyt kaikkiin ja nyt alkaa jo olla aika ruveta sanomaan heippoja..:( Pari harjoittelijaa on jo lähtenyt mun täällä oloaikana ja seuraavan vuoro olisi tulevana viikonloppuna. Tosin tätähän se matkailu on aina - tutustumista ja hyvästejä.

Toimistolla, kiinan kieltä ja verkostoitumista

Tänään on sunnuntai, joten luodaanpa katsaus menneeseen viikkoon. Viikkoon mahtui muun muassa toimiston muutto, kiinalaisen työkaverin synttäripäivä, kiinan opiskeluja ja poikkeuksellisen monia verkostoitumistapahtumia.

Viikko alkoi työpaikalla toimiston muutolla, joka oli organisoitu.. noh – kiinalaiseen tapaan ei niin tehokkaasti. Koko IP-osaston henkilökunta oli mukana muutossa, suurin osa porukasta oman pöytänsä tyhjennettyään vierestä katselemalla ja pöytien kantajia väistelemällä - me harjoittelijat kahden tunnin kahvitaukoa viettämällä. Valtaosa porukasta joutui jäämään ”ylitöihin” (=odottelemaan, että muut saavat heidän pöytänsä purettua ja uudelleen koottua uudessa toimistohuoneessa ja tämän jälkeen siirtämään tietokoneensa omalle paikalleen), ainoastaan meidät harjoittelijat päästettiin kotiin ajallaan. Ottaen huomioon miten paljon työtunteja (odottelutunteja) toimiston muutto vaati, tuntuu hieman huvittavalta, että muuton jälkeenkin toimistomme sijaitsee edelleen saman rakennuksen samassa kerroksessa kuin aiempikin työtila.

Vanhalla toimistolla muuttoon valmistautumista.

Meillä töihintulo ja kotiin lähtö kirjataan sormenjälkitunnistuksella. Melkein kuin FBI:llä työskentelisi!

Kiinalainen työkaverini vietti syntymäpäiväänsä (tai ei viettänyt - Kiinassa vietetään hänen kertomansa mukaan synttäreitä syömällä nuudeleita ilman sen kummempia juhlia), ja sai meiltä harjoittelijoilta lahjaksi haarukka ja veitsi setit, koska ei näitä vielä omistanut:=) Harjoitus tekee mestarin!

Aloitin kiinan kielen kurssit pari viikkoa sitten ja oppitunteja on takana kahdeksan tunnin verran. Käyn tunneilla kaksi kertaa viikossa, kahden tunnin ajan kerrallaan. Täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt kielitaitoni hitaaseen kehitykseen, mikä johtuu siitä, että aika vain ei riitä kursseilla opittujen asioiden kertaamiseen vapaa-aikana (tai riittäisi jos ei olisi niin paljon kaikkea muuta opiskelua houkuttelevampaa tekemistä.. ). Jospa kaikki toivo ei kuitenkaan olisi vielä täysin menetetty!

FCGroup:n tapaamisessa.

Viikon aikana on tullut käytyä verkostoitumassa urakalla. Viikkoon mahtui ensinnäkin kaksi couch surfing viikkotapaamista, joihin olen osallistunut pari kertaa aiemminkin Pekingissä ollessani. Toiseksi osallistuimme muiden harjoittelijoiden kanssa FCGroup:n järjestämään kaikkien alojen ammattilaisille suunnattuun networking-tapahtumaan sekä perjantai-iltana Internations-yhdistyksen  Pekingin expatriaateille (eli tilapäisesti tai toistaiseksi muussa kuin kotimaassaan oleskeleville henkilöille) järjestämään iltatapahtumaan. Onhan se ihan hienoa jakaa käyntikortteja pikkumustaan pukeutuneenakin, mutta ainakin tähän mennessä omia suosikkitapahtumia ovat olleet vapaamuotoisemmat Couch surfing tapaamiset.

"Connecting Global Minds" @ Intenations-tapaaminen.

Reggae Night a la China

Kävin tänään ensimmäistä kertaa katsomassa live-musiikkia Kiinassa. Ohjelmistossa oli japaniksi laulettua sambaa rumpuryhmän säestämänä ja Kiinalaista Reggaeta poikabändin esittämänä. Nyt on jalat mustana paljain jaloin tanssimisesta (ei se lattia ihan näin likaiselta näyttänyt kenkiä sivuun viskatessa..) ja ehkäpä viikon liikuntakiintiö täynnä. Mutta huippuilta - rentoa meininkiä ja ihanan energisiä esiintyjiä!

Tällä kertaa lyhyt postaus koska tähän aikaan illasta en taida parempaan pystyä. PS. saan huomenna ehkä vihdoinkin oman Qipaon eli perinteisen kiinalaisen naisen asun! Sunnuntain kunniaksi ohjelmassa siis on ainakin Qipao-shoppailua suomalaisten harjoittelijoiden ja paikallisen kaverimme kanssa ja opastuksella.

Samba-bändi.

Paidattomat reggae-pojat.

Ulkomaalaisilta pääsy kielletty

Hostellin lainahatussa.

Maisemaa hostellin ikkunasta.

Edellisenä viikonloppuna pääsin kokemaan kiinalaisen rantalomakohteen Beidaihen. Reissasin kiinalaisen kaverini kanssa ja pääsinkin kokemaan aitoa kiinalaista lomatunnelmaa, sillä ulkomaalaisia ei koko viikonlopun aikana näkynyt juurikaan. Matka alkoi mielenkiintoisissa merkeissä heti ensimmäisenä iltana hostelliin saapuessamme. Paikan omistajat eivät olleet koskaan aiemmin majoittaneet ulkomaalaisia ja pelkäsivät, että saavat jonkin rangaistuksen / sakkoja tai muuta vastaavaa jos joku näkee, että heidän majatalossaan asuu ulkomaalainen. Hostellin varaus oli tehty ainoastaan paikallisen kaverini nimissä, joten omasta ulkomaalaisuudestani ei omistajilla ollut tietoa ennen hostellille saapumistamme. Sainkin käyttööni lierihatun, jota minun piti pitää aina hostelliin saavuttaessa ja pois lähdettäessä, jotta sulautuisin paremmin joukkoon enkä herättäisi niin paljon huomiota. Aluksi omistajien käytös kummastutti ja naurattikin, lopulta vain ärsytti. Esimerkiksi aamulla pyyhettä pyykkinarulta hakiessani, minut viitottiin nopeasti takaisin huoneeseen ja laittamaan hattu päähän. Matkan jälkeen sain kuulla, että Kiinassa todellisuudessa rajoitetaan hostellien ja muiden majoittajien oikeutta majoittaa ulkomaalaisia. Ulkomaalaisia majoittavan toimijan täytyy hakea lupaa toimintaansa valtiolta ja luvan hakeminen on myöskin maksullista. Siksi läheskään kaikilla majapaikoilla ei tätä lupaa ole. Tämä ulkomaalaisia varten tapahtuvan majoitustoiminnan luvanvaraisuus tuli itselleni täytenä yllätyksenä.

Beidaihe:n kauppakatua.

Rantaa käytetään tyypillisesti myös telttailuun. Mikäs sen kätevämpää kuin herätä aamulla meren rannalta ja päästä ensimmäisenä valitsemaan parhaimmat auringonottopaikat.

 ”Hattu episodista” huolimatta viikonloppureissu sujui hyvin ja suosittelen Beidaihe:a kaikille hieman erilaista rantalomaa hakeville. Länsimaalaisia turisteja paikassa ei näkynyt juurikaan vaikkakin venäläisten kauppojen ja ravintoloiden suuri määrää viittaa siihen, että kohteessa käy paljon venäläisiä turisteja. Ehkäpä satuin vain välttämään venäläisten lomasesongin tai yksinkertaisesti liikkumaan eri alueilla kuin turistit.

"Ei suositella normaaleille turisteille"

Jokaiseen Kiinan matkaan kuuluu lähes pakollisena osiona retki Kiinan Muurille ja lähes jokaisen Kiinan matkailijan valokuva-albumista löytyy otoksia Kiinan muurilta. Koska muuri on kymmeniä tuhansia kilometrejä pitkä, on sieltä kuitenkin mahdollista löytää osioita, joita ei jokainen turisti ole matkallaan nähnyt. Noin kahden tunnin bussimatkan päästä Pekingistä löytyy Jiankou, jota kuvataan matkailusivustoilla yhdeksi muurin haastavimmista ja ehkä jopa vaarallisimmista osioista, koska sitä ei ole koskaan (vielä) kunnostettu – toisaalta taas valokuvauksellisimmaksi ja kauneimmaksi paikaksi. Erään matkailusivuston mukaan kohdetta ei myöskään suositella ”tavallisille turisteille”. Luonnollisestikin juuri tuonne oli siis päästävä!

 

Suunnitelmana oli kävellä 10 kilometrin välimatka Jiankousta hieman turistisempaan ja restauroituun Mutinuyn. Kommunikaatiovaikeuksien vuoksi bussikuskimme kuitenkin jätti harjoittelija-porukkamme kyydistä muurin ”väärässä päässä”, jolloin koko matkan kävelläksemme olisimme joutuneet laskeutumaan 90 asteen seinämää. Tästä syystä matka jäi kesken ja palasimme lopulta samaa reittiä lähtöpisteeseen, mutta maisemat olivat jo saavuttamassamme osiossa huikeat ja kokemus kaiken kaikkiaan odotukset ylittävä. Suosittelen! En tiedä tulenko vielä tämän reissun aikana käymään Kiinan muurilla, sillä kiinnostavia matkailukohteita on lukemattomia ja loppujen lopuksi aikani täällä hyvin rajallinen. Jossakin vaiheessa haluaisin kuitenkin ehdottomasti patikoida koko matkan Jiankousta Mutinyuhin kiipeilyosioineen.

Vaikka ryhmämme ei lopulta tehnytkään matkan haastavinta kiipeilyosuutta, reitin haastavuudesta kertoo se, että 11-henkinen ryhmämme oli "kääntymispisteeseen" saapuessaan kutistunut noin puolella osan porukasta palatessa lähtöpisteeseen jo aiemmin.

Siitä huolimatta, että sää oli sumuinen ja melko pilvinenkin tuotti kameralle poseeraaminen suuria hankaluuksia auringon onnistuessa pilvien raoista häikäisemään kuten siristelevistä silmistä voi päätellä :D

Verkostoitumista ja käyntikortteja

Sain työpaikaltani ensimmäiset omat käyntikorttini ikinä, jännää! Nyt on olo kuin oikealla ammattilaisella :D

Käyntikorttien teettäminen ei kuitenkaan sujunut täysin ongelmitta. Ensimmäisessä versiossa oli oman sukunimeni sijasta italialaisen työkaverini sukunimi – toisessa (ja lopulliseksi jääneessä) versiossa puolestaan virhe puhelinnumerossa, vaikkakin vain yhden numeron osalta. Noh, onneksi yksi numero on helppo korjata käsin.

Käyntikortit ovat jo päässeet käyttöön, sillä osallistuimme alkuviikosta (työajalla :))  työpaikkani muiden harjoittelijoiden kanssa International Newcomers´ Network järjestön kuukausittaiseen tapaamiseen. Tapaamisen tarkoitus on verkostoitumismahdollisuuksien ohella tarjota tietoa ja neuvoja Pekingissä asumiseen liittyen. Paikalla oli myös erilaisia järjestöjä ja yrityksiä esittelemässä toimintaansa ja aamupäivän ohjelmassa oli lisäksi mm. aamukahvit, lautapelejä ja arvontaa. Tutustuin uusien tulokkaiden tapahtumassa Kiinalaisessa ympäristönsuojelujärjestössä työskentelevään suomalaiseen tyttöön, jonka kautta aukeni myös kontakteja ihmis- ja perusoikeuksien parissa työskenteleviin henkilöihin. Sainkin kutsun osallistua (tänään pidettyyn) vapaamuotoiseen illallistapaamiseen, johon osallistui muun muassa Pekingin NGO-järjestöissä työskenteleviä ulkomaalaisia. Vielä on kuitenkin paljon selvittämättä tästä mystisestä maasta ja sen (oikeus)kulttuurista, joten tutkimusmatka jatkuu!

En syö koiraa

Tulista tofua, riisiä ja tuorepuristettua vesimelonimehua, nam!

Pekingin ankkaa, lammasta, kilpikonnaa, torakoita, ankeriaita – niistä on kasvissyöjän Kiina tehty. Ennen Kiinaan tuloa opettelemani lause ”en syö lihaa” on ollut ehdottomasti yksi ensimmäisten viikkojen käytetyimmistä ja tärkeimmistä fraaseista. Kiinalainen ruokakulttuuri kun on lievästi sanottuna – mielenkiintoista. Ruokalistalta löytyy kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kiinan kielen opettajani sanoin ”kiinalaiset syövät kaikkea millä on neljä jalkaa paitsi pöytiä”.

Ensimmäisten Kiina-päivien pelastaja oli itselleni tuttu ja turvallinen Subway – ruoka vain oli liian eksoottista enkä etenkään luottanut omaan kielitaitooni voidakseni olla varma etten saisi lautaselleni etananpäitä summuuta. Onneksi olen kuitenkin jo uskaltautunut maistelemaan paikallista ruokaa, sillä annokset ovat paitsi edullisia myös (ainakin toisinaan) äärimmäisen hyviä. Kiinassa olen esimerkiksi maistanut kaikkien aikojen parasta tofu-ruokaa ja toisaalta myös mauttomia, ”mato-suikaleita” (jolloin piti vielä erikseen ja useaan kertaan tarjoilijalta varmistaa, ettei lautasella vain ole mitään elävää). Eihän siinä matoja ollut, mutta lievästi savun makuiset, muutoin mauttomat tofusuikaleet jäivät lopulta suurimmalta osin syömättä.

Myös Michelin tähtiravintola on tullut testattua ja veikkaan, etten mene vastaavaan enää uudestaan. Ruuassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta lähes vastaavanlaisen annoksen voi saada melkeinpä mistä tahansa kioskista tai lounasravintolasta noin kymmenesosan hintaan. Mutta ainakin voin nyt sanoa, että olen käynyt Michelin tähden saaneessa ravintolassa!

Yksi ensimmäisistä opettelemistani kiinan kielen lauseista oli: Wo bu chi gou = en syö koiraa. Onneksi koiran lihaa ei ole vielä tullut vastaan missään. Ei ruokalistalla eikä varsinkaan lautasella!

Ja aiheeseen millään tavoin liittymätön ihana kukkakello, josta on hyvä tarkistaa minkä verran on milloinkin myöhässä sovituista aikauluista:D

Kokouksia ja koulutusta

Työharjoittelua on nyt takana reilu pari viikkoa ja tykkään työstä tosi paljon, vaikkakaan ala (immateriaalioikeudet) ei ole ihan sitä ominta enkä välttämättä halua työskennellä kyseisen oikeudenalan parissa tulevaisuudessa. Toisaalta on kiinnostavaa saada tietoa sellaisesta alueesta, mistä en ennen Kiinaan tuloa tiennyt käytännössä juuri mitään. Lakitietouden lisäksi pääsen kehittämään erityisesti vaatimattomia IT-taitojani ja esimerkiksi (kiinan kielisen !:P) Outlook-sähköpostiohjelman käyttö alkaa uutiskirjeen sommittelun ja lähetyksen seurauksena jo olla melko hyvin hallussa. Vaikkakin kieltämättä usein tietokoneen ikkunasta heittäminen on tuntunut äärimmäisen houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Citic building, 26 (tai 8.. :D) kerroksen verran eri firmojen toimitiloja, oma työpaikkani mukaan lukien.

Varsinaisen työnteon lisäksi meille järjestetään Kiinan immateriaalioikeuksiin perehdyttäviä koulutussessioita. Ensimmäisenä koulutuspäivänä (tai paremminkin koulutustuntina) eli tänään kävimme pintapuolisesti läpi immateriaalioikeuksien rekisteröintiprosesseja ja minkälaisia keksintöjä ja muita kohteita voidaan Kiinan oikeusjärjestelmän mukaan suojata. Kiina-perehdytyksen on ilmeisestikin tarkoitus vielä jatkua ja tulossa on myös kansainvälisten harjoittelijoiden pitämät esitykset immateriaalioikeuksista omassa maassaan. Itsekin siis pääsen (tai joudun.. miten sen nyt ottaakaan) esittelemään työtiimilleni hieman Suomen oikeusjärjestelmää.

IPR-osaston tiimi (ainakin lähes) kokonaisuudessaan.

  Kahden työviikon aikana olemme myös ehtineet kokoustaa useamman kerran – kiinalaiset ilmeisestikin pitävät kokoustamisesta! Periaatteessa erillisille kokouksille ei olisi edes tarvetta, koska työskentelemme kaikki samassa huoneessa ja vierekkäisillä tietokoneilla. Toisinaan palavereissa ei saada käytännössä mitään aikaan, mutta pitäähän sitä joka tapauksessa kokoontua saman pöydän ääreen jutustelemaan, kun firmalla on erilliset hulppeat kokoustilatkin sitä varten!:D