Työkulttuurin kummallisuuksia

Työpisteeni kansainvälisellä lakiosastolla.

Kaksi kuukautta Kiinassa on jo takana päin ja paikalliseen elämänmenoon hieman jo tottuneena viihdyn koko ajan paremmin. Pidän (yleensä) työstänikin, vaikka tehtävissä saisikin toisinaan olla (oppimisenkin kannalta) hieman enemmän haastetta eikä työmäärän lisäyskään olisi pahitteeksi. Työtehtäviini kuuluu edelleen (toissaviikosta lähtien) suurlähetystöyhteistyö, jonka parissa työskentely on ensimmäiset yhteydenotot tehtyäni hyvin rentoa (=aikaa jää runsaasti mm. facebookin ihmeelliseen maailmaan:D). Tulevalla viikolla edessä on kuitenkin ainakin tapaaminen Saudi Arabian suurlähetystön kaupallisten asioiden neuvonantajan kanssa, mitä odotan jo innolla. Olen valmistautunut tapaamiseen perehtymällä yleisesti Saudi Arabiaan maana ja sen kultturiin. Hieman mietityttää suostuvatko lähetystön miespuoliset edustajat ollenkaan puhumaan kanssani vai joudunko ehkä käymään keskustelua miespuolisen lakitoimiston kollegani kautta. Pitäisiköhän hameen sijasta pukeutua housuihin ja mitenköhän peittävä yläosan pitäisi olla, etten herätä pahennusta? Täysipitkä jakkutakki ja kauluspaitaan ylimääräinen nappi?

Työpaikan kokoushuoneessa kuvattavana.

Vaikka viihdynkin työssäni, vie kiinalaiseen työkulttuuriin totuttelu aikansa ja aiheuttaa toisinaan turhautumista. Länsimaiseen työkulttuuriin tottuneena työskentely ei aina vaikuta parhaalla mahdollisella tavalla organisoidulta ja koordinoidulta. Eri osastojen välisestä（tai jopa saman osaston sisäisestä）heikosta kommunikaatiosta johtuen sama työ saatetaan tehdä usempaan kertaan, tai tiettyä työtä ei voida tehdä, koska entinen työntekijä on lähtenyt työpaikalta siirtämättä tärkeiden sovellutusten salasanoja seuraajilleen. Välttämättä aina ei edes tiedetä kuka tiettyä tehtävää on aiemmin hoitanut.

Työpaikan arvohierarkia on näkemykseni mukaan suhteellisen selvästi havaittavissa eikä johtoa ja työntekijöitä nähdä samalla tavoin yhteistyökumppaneina kuin monissa länsimaisissa yrityksissä on nykyisin tapana.  Tehtävänannot ja käskyt annetaan ylemmälta tasolta eikä niitä käsitykseni mukaan juurikaan kyseenalaisteta. Aikaisemman osastoni, eli IP-osaston johtaja tosin painotti pitävänsä meitä harjoittelijoita ennemminkin työtiiminaan ja yhteistyökumppaneinaan kuin harjoittelijoina. Meitä harjoittelijoita kohtaan ollaan erittäin kohteliaita ja mielipiteitä kysytaan ja kuunnellaankin, mutta opittuja ja syvälle juurtuneita rutineeja ei yleensä olla halukkaita kehittämään tai muuttamaan. Itse en tosin ole painokkaasti mitään muutoksia ajamassakaan vaan perehtymässä kiinalaiseen työskentelytapaan ja työkulttuuriin. Toisinaan tulee kuitenkin pohdittua onko tietty toimintapa paikallinen kulttuuri ja olosuhteet huomioiden hyvä ja toimiva ratkaisu vai ainoastaan itsepintaista opituissa kaavoissa pitäytymistä ja muutoksen pelkoa.