Sisä-Mongoliassa

Somewhere in Inner-Mongolia.

Aavikoilla.

Edellisenä viikonloppuna matkustin Kiinan itsehallintoalueelle Sisä-Mongoliaan. Matkan suunnitteluvaiheessa alkuperäinen suomalaisista koostuva matkaporukka vahvistui työtiimilläni, kun koko IPR-osaston porukka päätti lähteä reissuun mukaan. Saimme matkaseuraksi myös kiinalaiset esimieheni, mikä helpottaa merkittävästi matkantekoa, sillä englannilla ei Kiinassa selviä kovinkaan pitkälle. Täysin suunnitelmien mukaan matka ei kuitenkaan sujunut, sillä yksi matkaseurueemme jäsen ei ehtinyt ajoissa Pekingistä lähtevään junaan ja joutui jättämään matkan väliin. Lisäksi kuljetuksien järjestäminen Sisä-Mongolian pääkaupungin Hohhotin ulkopuolelle suuntautuville päiväretkille osoittautui odotettua haastavammaksi ja aikaa vieväksi prosessiksi, joka koetteli monien hermoja. 

Mongolialainen paimentolaismaja Jurtta.

Hepparatsastusta aroilla.

Lopulta päädyimme vuokraamaan auton molempina päivinä ja teimme retket aavikoille ja aroille. Aavikoilla purimme työstressiä juoksentelemalla paljain jaloin hietikolla, pyörimällä rinnetta alas ja laskemalla rinnettä alas hiekkakelkalla. Kameliratsastustakin olisi ollut mahdollista kokeilla, mutta ajan puutteen takia kamelit jäivät tällä kertaa testaamatta. Matkan toisen päivän vietimme Xiamurenin aroilla, jossa kävimme hevosvaelluksella ja söimme illallista Jurtassa, eli mongolien tyypillisesti käyttämässä paimentolaismajassa. Matka tarjosi odotetun paon Pekigin saasteista ja saunamaisesta ilmastosta. Tosin Pekingiin aamujunalla palattuani pohdin oliko juna ehkä tehnyt yön aikana U-käännöksen, sillä lähes ensimmäistä kertaa kuuden viikon aikana myös Pekingissä näkyi sininen taivas harmaan pölypilven sijasta.

Illallista Jurtassa.

Paikallisten kyläläisten pystyttämä tietulli. Tienkäyttömaksu 1yan (=n. 12snt)