Siis loistakoon Shanghain valot

Kävin matkalla Shanghaissa. Näin kaupungin museon, vanhan kaupungin, antiikkilähiön, muoti- ja designfestarit ja kävin kuuntelemassa kiinalaista livemusiikkia. Shanghai on mahtipontinen, vaikuttava kaupunki korkeine pilvenpiirtäjineen ja lukuisine valoineen. Matka sujui hyvin - ehkäpä liiankin hyvin.

Ei turhautumista ja ylitsepääsemättömiä kieliongelmia - ei shokeeraavia kulttuurieroja. Pekingiin verrattuna Shanghai on huomattavasti länsimaisempi ja englannilla pärjää kaupugissa suhteellisen helposti. Ulkomaalaisia on paljon ja paikalliset ovat siihen tottuneet. Pekingissä taas länsimaalaisia esimerkiksi kuvataan jatkuvasti eksoottisen ulkonäkönsä vuoksi.

Tietyt asiat Shanghaissa ovat Pekingiä miellyttävämpiä, kuten metrosta poistuminen ilman villin lännen kyynärpäämeininkiä, astetta parempi ilman laatu ja se, ettei lapsia pissateta keskella metroasemaa. Kuitenkin Pekingistä löytää enemmän sitä aitoa ja oikeaa Kiinaa - hyvine ja huonoine puolineen. Olen tyytyväinen, että harjoittelukaupungikseni valikoitui Peking. Kiva loma, mutta matkan jälkeen oli kiva palata kotiin.

 

Miksi aika menee niin nopeasti?

Tämä kysymys on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Muutama viikko sitten uusi suomalainen harjoittelija kyseli, miten kauan olen ollut Pekingissä. ”Viisi viikkoa”, oli vastaukseni. Seuraavana päivänä havahduin siihen, että olinkin viettänyt Pekingissä jo kaksi kuukautta. Miten aika kiitääkin!

Ensimmäisenä viikkona en erityisemmin pitänyt Pekingistä, ensimmäinen kuukausi oli ’ihan kivaa’, nyt en enää halua lähteä pois. Pekingissä ja Kiinassa olisi niin paljon koettavaa ja nähtävää, että jäljellä oleva kolme viikkoa ei tunnu riittävän mihinkään. Aika loppuu kesken ja tällä hetkellä toivoisin, että voisin jäädä Pekingiin ainakin pariksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. Gradu kuitenkin odottaa Suomessa, joten eipä taida auttaa muu kuin käydä valmistumassa maisteriksi, ja katsoa sen jälkeen uudelleen minne suunta vie.

Söpö puukioski Sanlitunissa.

Heja Heyrobics! (Heyrobics = Ruotsalainen Friskis&Svettis-konsepti Kiinaan brändättynä). Tavoitteena tuoda liikunta kaikkien saataville varallisuteen katsomatta. Ilmainen puistojumppa Chaoyang puistossa.

Toivomuskaivo Pekingin kielletyssä kaupungissa. "Tää pajatso syö mun kaikki rahat!" Yritin osua keskellä olevaan tiiliympyrään, mutta eihän se useista yrityksistä huolimata tärpännyt. Onneksi käyttämieni panosten arvo on 1,2 (€)snt/kpl, joten ihan heti ei konkurssia pääse tulemaan.

Ensimmäinen blogi-postaukseni sisälsi To Do listan, joten tehdäänpä pieni katsaus, miten olen tehtävistäni tähän mennessä selvinnyt:

To Do:

1. Oppia syömään puikoilla. =Check! Lähes puikoilla syömisen ammattilainen!
2. Oppia kirjoittamaan nimeni kiinan kirjoitusmerkeillä. =Melkein, osaan kopioida nimeni mallista. 
3. Päivä vapaaehtoistyössä riisipellolla. =Todennäköisesti not gonna happen..
4. Retki Kiinan muurille. =Check!
5. Laulaa karaokea. =Check!
6. Selvittää miksi Kiinassa syödään koiria. =Koska kiinalaiset syö kaikkea millä on neljä jalkaa - paitsi pöytiä.
7. Vierailu eduskuntaan. =Ei ne taida päästää ulkomaalaisia sisälle.
8. Vierailu korkeimpaan oikeuteen. =Ks. vierailu eduskuntaan.
9. Mittatilausjakku räätäliltä. = Ehkä vielä ennen lähtöä.
10. Kokeilla norsuratsastusta (jos Kiinassa on norsuja). = Nope.
11. Nähdä pandavauva ja bambupuu livenä. = Melkein. Aikuiset bandat nähty.
12. Luotijunamatka. = Parin päivän päästä luotijunalla Shanghaihin!!
13. Oppia laittamaan kiinalaista ruokaa. = Paistettu kananmuna-tomaatti saattaisi jopa onnistua.
14. Katsoa oikeudenkäyntiä. = En taida päästä..
15. Käydä teatterissa. = Check! Beijin Operassa käytty, joka tosin ei ollut oopperaa ensinnäkään.
16. Retki maaseudulle. = Ehkä. Lasketaanko Inner Mongolian arot maaseuduksi??
17. Hissillä pilvenpiirtäjän huipulle (jos Pekingissä on pilvenpiirtäjiä). = Varmaankin Shanghaissa kokeillaan!
18. Maistattaa salmiakkia työkavereilla ja kaikilla muillakin ketkä saan siihen touhun houkuteltua. Check! Näkemisen arvoisia ilmeitä.
19. Opettaa asianajotoimiston väki sanomaan ”Terve! En puhu suomea!”. = Nope.
20. Vierailu Suomen suurlähetystöön. = Ei vielä. Työn puolesta vierailu tulossa, jos edustuston ehdottaman ajankohdan sijasta saan sovittua ajankohdan jo syyskuulle, sillä muutoin olen jo takaisin Suomessa..



Pekingin Kiinattaret=)

21. Nähdä livenä Kiinan presidentti. = Ei taida onnistua. Missähän presidentin voisi bongata?

Työtapaamisia suurlähetystössä

Uuden työnkuvani seurauksena hoidan yhteydenpitoa suurlähetystöihin ja olen viimeinkin myös päässyt vierailemaan lähetystöissä. Vierailujen tarkoituksena on ylläpitää ja luoda suhteita ja selvittää suurlähetystön tilannetta ja tarvetta oikeudellisille palveluille. Ensimmäinen suurlähetysvierailuni Saudi Arabian lähetystöön ylitti odotukset. Valmistauduin vierailuun selvittämällä Saudi Arabian kulttuuria ja käytösetikettejä. Sain selville, että Saudi Arabia on yksi maailman konservatiivisimmista islamistisista valtioista. Naisten täytyy pukeutua täysipitkään, kasvotkin peittävään kaapuun eivätkä naiset ja miehet (elleivät ole naimisissa tai sukua) saa liikkua yhdessä tai puhua keskenään. Pelkäsin, että tämä kulttuurinen tausta näkyisi jotenkin tapaamisessa, eikä suurlähetystön miespuolinen kaupallisten asioiden neuvonantaja esimerkiksi puhuisi suoraan kanssani tai suhtautuisi muuten alentavasti. Pelko oli kuitenkin turha, sillä neuvonantaja otti meidät (minä + lakitoimiston IPR osaston johtaja) lämpimästi vastaan, tarjosi parasta arabialaista teetään ja käyttipä jopa ”Nokia-kortinkin” kun kerroin olevani Suomesta. Keskustelimme ulkomaisesta sijoittamistoiminnasta ja sen edellytyksistä Kiinassa ja Saudi Arabiassa ja neuvonantaja esitteli kansalaistensa Kiinassa tyypillisesti kohtaamia oikeudellisia ongelmia.

Käyntikortit annetaan ja vastaanotetaan Kiinassa kaksin käsin. Tämä ele osoittaa kunnioitusta vastapuolelle. Ihan kiva idea, mutta ei kovin käytännöllistä eikä edellenkään tunnu erityisen luontevalta.

Vierailin myös Intian suurlähetystössä, jossa kahden hengen delegaatiomme vastaanotti edustuston kaupallisten asioiden neuvonantaja. Vastaanotto oli hyvin erilainen Saudi-edustustoon verrattuna. Vierailu oli äärimmäisen asiapitoinen eikä tapaamisessa turhia vitsailtu. Saimme kuitenkin hyödyllistä tietoa muun muassa edustuston ylläpitämästä lakitoimisto-tietopankista, johon kuuluviin lakitoimistoihin suurlähetystö ohjaa oikeudellisia ongelmia kohtaavia kansalaisiaan, ja johon liittymistä toimistommekin voisi halutessaan hakea.

Saudi Arabian suurlähetystövierailusta kirjoittamani raportti lakitoimistomme kotisivulla (englanniksi):

http://kingandbonden.kingandbond.com/news/gsxw/196.html

PS. (Luoti)junaliput Shanghaihin ostettu aiemmin päivällä, joten ensi viikolla suunnaksi Kiinan suurin kaupunki ja kaupallinen keskus Shanhai!

Työkulttuurin kummallisuuksia

Työpisteeni kansainvälisellä lakiosastolla.

Kaksi kuukautta Kiinassa on jo takana päin ja paikalliseen elämänmenoon hieman jo tottuneena viihdyn koko ajan paremmin. Pidän (yleensä) työstänikin, vaikka tehtävissä saisikin toisinaan olla (oppimisenkin kannalta) hieman enemmän haastetta eikä työmäärän lisäyskään olisi pahitteeksi. Työtehtäviini kuuluu edelleen (toissaviikosta lähtien) suurlähetystöyhteistyö, jonka parissa työskentely on ensimmäiset yhteydenotot tehtyäni hyvin rentoa (=aikaa jää runsaasti mm. facebookin ihmeelliseen maailmaan:D). Tulevalla viikolla edessä on kuitenkin ainakin tapaaminen Saudi Arabian suurlähetystön kaupallisten asioiden neuvonantajan kanssa, mitä odotan jo innolla. Olen valmistautunut tapaamiseen perehtymällä yleisesti Saudi Arabiaan maana ja sen kultturiin. Hieman mietityttää suostuvatko lähetystön miespuoliset edustajat ollenkaan puhumaan kanssani vai joudunko ehkä käymään keskustelua miespuolisen lakitoimiston kollegani kautta. Pitäisiköhän hameen sijasta pukeutua housuihin ja mitenköhän peittävä yläosan pitäisi olla, etten herätä pahennusta? Täysipitkä jakkutakki ja kauluspaitaan ylimääräinen nappi?

Työpaikan kokoushuoneessa kuvattavana.

Vaikka viihdynkin työssäni, vie kiinalaiseen työkulttuuriin totuttelu aikansa ja aiheuttaa toisinaan turhautumista. Länsimaiseen työkulttuuriin tottuneena työskentely ei aina vaikuta parhaalla mahdollisella tavalla organisoidulta ja koordinoidulta. Eri osastojen välisestä（tai jopa saman osaston sisäisestä）heikosta kommunikaatiosta johtuen sama työ saatetaan tehdä usempaan kertaan, tai tiettyä työtä ei voida tehdä, koska entinen työntekijä on lähtenyt työpaikalta siirtämättä tärkeiden sovellutusten salasanoja seuraajilleen. Välttämättä aina ei edes tiedetä kuka tiettyä tehtävää on aiemmin hoitanut.

Työpaikan arvohierarkia on näkemykseni mukaan suhteellisen selvästi havaittavissa eikä johtoa ja työntekijöitä nähdä samalla tavoin yhteistyökumppaneina kuin monissa länsimaisissa yrityksissä on nykyisin tapana.  Tehtävänannot ja käskyt annetaan ylemmälta tasolta eikä niitä käsitykseni mukaan juurikaan kyseenalaisteta. Aikaisemman osastoni, eli IP-osaston johtaja tosin painotti pitävänsä meitä harjoittelijoita ennemminkin työtiiminaan ja yhteistyökumppaneinaan kuin harjoittelijoina. Meitä harjoittelijoita kohtaan ollaan erittäin kohteliaita ja mielipiteitä kysytaan ja kuunnellaankin, mutta opittuja ja syvälle juurtuneita rutineeja ei yleensä olla halukkaita kehittämään tai muuttamaan. Itse en tosin ole painokkaasti mitään muutoksia ajamassakaan vaan perehtymässä kiinalaiseen työskentelytapaan ja työkulttuuriin. Toisinaan tulee kuitenkin pohdittua onko tietty toimintapa paikallinen kulttuuri ja olosuhteet huomioiden hyvä ja toimiva ratkaisu vai ainoastaan itsepintaista opituissa kaavoissa pitäytymistä ja muutoksen pelkoa.